Hei! Kun me DroiX on kiireinen keskellä käynnistää eri kannettavat pelikonsolit viime kuukausien aikana – pystysuorasta voimanlähteestä RG351V:stä visuaalisesti ainutlaatuiseen GameForce Chi -peliin – ajattelimme, että olisi mielenkiintoista tarkastella yleisesti kannettavien pelikonsolien historiaa.
Tähän sisältyy se, mistä he ovat tulleet ja missä he ovat nyt. Emme käsittele jokaista kannettavaa tietokonetta, mutta käsittelemme merkittävimmät niistä.
Toinen sukupolvi (~1980-luku) – Vintage Handheld Games Consoles – Käsikonsolit
Koti- ja käsikonsolipelaamisen välinen kuilu alkoi toisen sukupolven pelikonsoleiden myötä. Tämä sukupolvi alkoi vuonna 1979 ensimmäisellä kannettavalla pelikonsolilla, Milton Bradley Microvisionilla.
Microvision oli ensimmäinen kannettava pelikonsoli, ja se oli myös uranuurtaja ”vaihdettavien kasettien” käsitteessä. Käyttäjä voisi vaihtaa ”etulevyn”, joka sisälsi kaikki pelin pelaamiseen tarvittavat osat. Tämä koskee fyysisiä painikkeita ja itse prosessoria.
Mikrovisionin elinkaari oli lyhyt. Lukuisten laitteisto-ongelmien vuoksi sen tuotanto lopetettiin lopulta vuonna 1981, vain kaksi vuotta sen julkaisun jälkeen.
Vanhojen pelikonsolien todellinen supertähti on Nintendon Game & Watch -käsikonsolisarja (jota ei pidä sekoittaa herra Game & Watchiin).
Game & Watch -perhettä voidaan pitää lähempänä leluja kuin nykyaikaisia pelikonsoleita. Jokaisella pelillä on oma ainutlaatuinen laitteistonsa ja suunnittelunsa.
Pelien yksinkertaisen mutta koukuttavan pisteiden jahtaamisen ansiosta Game & Watch menestyi hyvin varhaiseksi pelikämmenlaitteeksi.
Neljäs sukupolvi (~1990-luku) – Mistä se TODELLA alkoi?
Pelikämmenlaitteiden neljännen sukupolven katsotaan yleisesti olleen se hetki, jolloin käsikonsolipelaaminen saavutti todellisen valtavirran.
Sukupolven eturivissä on helposti Nintendon Game Boy -käsikonsoli. Game Boy oli yksinkertaisen ja tukevan muotoilun ja vaihdettavien kasettien käytännöllisen toteutuksen ansiosta. Tämä muotoilu mahdollisti partaterien ja terien liiketoimintamallin ja kannusti kuluttajia ostamaan useita pelejä.
Game Boy sai muutaman version tulevina vuosina. Esimerkiksi Game Boy Pocket, joka oli ohuempi versio, joka tarvitsi vähemmän paristoja, ja Game Boy Colour, jossa oli värillinen näyttö (yksivärisen sijaan).
Se oli kaupallinen menestys, ja sitä myytiin yli 118 miljoonaa kappaletta kaikissa versioissa 14 vuoden aikana.
Toinen merkittävä käsikonsoli tässä sukupolvessa oli Game Gear. SEGA:n kehittämä kilpaileva käsikonsoli (joka kilpaili tuolloin myös Nintendon kanssa kotikonsolimarkkinoilla).
Tämä laite muistutti suorituskyvyltään Sega Master Systemiä. Game Gearia markkinoitiin ”siistimpänä” vaihtoehtona Game Boylle. Siinä oli täysvärinäyttö, jonka Game Boy -perhe sai vasta vuonna 1998.
Game Gear menestyi vaatimattomasti ainutlaatuisen pelikirjastonsa (jonka laatu oli kuitenkin kyseenalainen) ja hintansa ansiosta. Se myi noin 10 miljoonaa kappaletta 7 vuoden elinkaarensa aikana.
Kuudes sukupolvi (2001) – Vielä enemmän Game Boyta
Nintendon hallitsema pelikäsimikrojen kuudes sukupolvi oli jälleen kerran Nintendon hallitsema, sillä se toimitti alkuperäisen Game Boy -mallinsa välittömän seuraajan, Game Boy Advancen.
Game Boy Advancen prosessoriteho kasvoi ja siinä oli selkeä vaakasuora ”palkin” muotoilu. Lisäksi näyttö on entistä eloisampi ja yksityiskohtaisempi, ja se on taaksepäin yhteensopiva Game Boy- ja Game Boy Colour -pelien kanssa. Game Boy Advance otettiin heti kaupallisesti käyttöön ja menestyi markkinoilla.
Game Boy Advance -pelistä tehtiin kaksi pääversiota. Ensinnäkin Game Boy Advance SP. Tässä laitteessa oli laadukkaampi näyttö ja simpukkamalli. Toinen versio oli Game Boy Micro, joka oli Game Boy Advancen pienennetty versio.
Seitsemäs sukupolvi (2004) – Käsikonsolien kultaiset vuodet
Seitsemännen sukupolven kannettavien pelikonsolien kärjessä oli kaksi päälaitetta.
Ensimmäinen näistä oli Nintendon tuolloin uusin käsikonsoli Nintendo DS. Tässä laitteessa oli kaksoisnäyttö, jossa tavallinen näyttö toimi yhdessä kosketusnäytön kanssa. Järjestelmä oli myös taaksepäin yhteensopiva Game Boy Advance -pelien kanssa, ja siinä oli toinen kasettipaikka laitteen alaosassa.
DS sai useita eri versioita koko elämänsä ajan.
DS on kaikkien aikojen myydyin pelikäyttöön tarkoitettu kannettava tietokone, jota on myyty yli 140 miljoonaa kappaletta kaikissa sen versioissa.
Aikakauden toinen hallitseva käsikonsoli oli Sonyn Playstation Portable -perhe. Nintendo DS saavutti markkinamenestystä edullisen hintansa ja laajan, monipuolisen pelivalikoimansa ansiosta. PSP:n valttikorttina oli raaka teho, joka teki siitä suositun hardcore-pelaajien keskuudessa.
Käyttämällä omaa ”Universal Media Disc” -levyformaattia PSP pystyi käsittelemään pelejä paljon laajemmassa mittakaavassa kuin sen kilpailijat. Tukee täydellistä 3D-grafiikkaa suurissa eloisissa maailmoissa ja täydellistä ääninäyttelyä helposti. PSP:ssä oli myös monia multimediatoimintoja, kuten videoiden toisto, joten se toimi myös multimediasoittimena.
PSP:llä oli koko elinkaarensa aikana kolme pääversiota: PSP-1000, PSP-2000 ja PSP-3000. Jokaisen version muotoilu on entistä virtaviivaisempi ja kevyempi, ja siihen on lisätty uusia laitteisto-ominaisuuksia, kuten USB-lataus ja video-out-portti.
Kahdeksas sukupolvi ja sen jälkeen (2011) – Käsikonsolien aikakauden loppu
Käsikonsolien hallitsevat pelikonsoliperheet laajensivat toiminta-alaansa pitkälle 2010-luvulle, ja vuosien mittaan tuli uusia tulokkaita.
Nintendo 3DS oli Nintendon selkeä seuraaja Nintendo DS:lle. Laite säilytti DSi:stä tutun kaksoisnäytön asettelun ja sisäiset/ulkoiset kamerat, mutta siihen lisättiin uusi analoginen tikku ja ainutlaatuinen (valinnainen) stereoskooppinen 3D-ominaisuus.
Kuten edeltäjänsä, myös 3DS:llä oli useita eri versioita sen elinkaaren aikana.
Toinen tämän aikakauden suuri käsikonsoli oli Sonyn Playstation Vita. PSP Vita oli edeltäjänsä tavoin kilpailijoitaan tehokkaampi kannettava. Se paransi olemassa olevaa PSP-mallia lisäämällä siihen muun muassa kosketusnäytön ja kaksi analogista ohjainta.
Myös PSP Vita luopui UMD-formaatista paljon kestävämmän ja kannettavamman flash-muistikasettipohjaisen järjestelmän hyväksi.
Vita oli isäntänä monille kriitikoiden ylistämille peleille, ja se on vuosien varrella kasvattanut intohimoisen ja uskollisen fanikunnan. Se kärsi kuitenkin myynnin puutteesta, ja sitä pidettiin kaupallisena epäonnistumisena useiden tekijöiden vuoksi.
Kolmas kohta vie meidät suoraan seuraavaan osaan –”retropelien käsikonsolien” nousuun.
Paradigman muutos? – Mobiilipelaaminen ja retrokämmentietokoneet
Mobiiliteknologia kehittyy päivä päivältä enemmän. Tarkemmat pelikokemukset olivat yhä helpommin saavutettavissa laitteilla, jotka valtaosa ihmisistä sattui jo omistamaan.
Tämä johti suoraan siihen, että erityisten kannettavien pelikonsolien markkinat supistuivat huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Playstation Vita poistui käytöstä vuonna 2019 ja Nintendo 3DS vuonna 2020. Kummaltakaan valmistajalta ei ole kuulunut muita uutisia erillisistä kannettavista laitteista.
Suurten laitteiden ja tuotemerkkien sijasta painopiste on siirtynyt emulointiin. Emulointilaitteita on ollut käytössä jo vuosia. Ne olivat halpoja ”500-in-1”-käsikonsoleita, jotka olivat täynnä huonolaatuisia NES-pelejä ja hakkereita. Käyttäjäkokemus ei ollut vähintäänkin hyvä.
Vasta 2010-luvun alussa Revo K101: n kaltaiset kämmenmikrot alkoivat ilmestyä ja määritellä nykyisten retropelien kämmenmikron perustan. Siinä on vaihdettava tallennustila ja mahdollisuus emuloida vapaasti useita eri alustoja.
Nämä kämmenmikrot tarjosivat varteenotettavan vaihtoehdon niille, jotka eivät halunneet käyttää matkapuhelinta pelaamiseen, mutta halusivat kuitenkin kannettavan pelilaitteen.
Vaihtoehtoisten pelikämmenten nousu
Retro-käsikonsolit jäivät taka-alalle ja jäivät melko hämärän peittoon vuoteen 2019 asti, jolloin valmistaja ANBERNIC julkaisi RG350:n. RG350 herätti huomiota laadukkailla komponenteilla (suhteessa aiempiin laitteisiin), erinomaisella suorituskyvyllä useilla alustoilla aina Playstation 1:een asti ja avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmällä, joka kannustaa harrastajakuntaa kehittämään parannuksia.
Erilaisia android-pelikämmenlaitteita kehitettiin 2010-luvun loppupuolella. Näissä laitteissa hyödynnettiin jo olemassa olevia ohjelmistoja. Suosittuja esimerkkejä ovat GPD XD Plus ja Retroid Pocket 2.
Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla on myös ollut suuri kysyntä premium-luokan kannettavien pelitietokoneiden osalta. Tämä alkoi GPD Winin kaltaisilla laitteilla. GPD Win 3 ja AYA NEO ovat kaksi merkittävintä tämän kysynnän tulosta.
Mitkä ovat parhaat kannettavat pelikonsolit?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska se riippuu siitä, mitä tarkalleen ottaen etsit.
Tällä hetkellä paras vaihtoehto on selata käsikonsolivalikoimaamme. Jos löydät mieleisesi ja sinulla on kysyttävää siitä. Ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen [email protected], ja tiimimme jäsen vastaa sinulle mielellään. Voit keskustella laitteista myös virallisilla foorumeillamme.
